Rouvres’n herttuan Ulricin asunto on valmiina sovittuna päivänä. Ulric on kutsunut sinne samaksi illaksi kolme Pariisin kuuluisinta lääkäriä. Sen jälkeen hän kiiruhtaa noutamaan Rosettea.
Nainen on kuollut tuntia aikaisemmin. Ulric palaa uuteen asuntoonsa, jossa hän tapaa vanhan ystävänsä Tristanin, joka oli kutsunut hänet ja joka odotti kolmen lääkärin kanssa.

- Voitte poistua, herrat, Ulric sanoo näille. Henkilöä, jota varten kutsuin teidät, ei enää ole.

Ulric-herttuan kanssa kahden jäänyt Tristan ei yritä rauhoitella herttuaa vaan ilmaisee tuskansa veljellisesti. Hän järjestää koko sairaalan suureksi yllätykseksi Rosettelle upeat hautajaiset. Hän lunastaa nuoren tytön mukanaan tuomat esineet, jotka olivat tämän kuoleman jälkeen siirtyneet sairaalan johdon omaisuudeksi. Näiden esineiden joukossa oli pieni sininen mekko - ainoa asia jonka vainajarukka jätti jälkeensä. Hän järjesti myös myös Ulricin ja Rosetten yhteiseltä ajalta peräisin olleiden Ulricin vanhojen huonekalujen kuljetuksen yhteen tämän uuden asunnon huoneista.

Vain muutama päivä sen jälkeen Ulric, joka oli päättänyt kuolla, lähtee Englantiin.

Tuo kaikki on tapahtunut tälle henkilölle ennen sitä hetkeä, jolloin hän astuu Foyn kahvilan salonkeihin.

Ulricin saapuminen saa paikalle kokoontuneessa joukossa aikaan huomattavan kohahduksen. Miehet nousevat seisomaan ja tervehtivät häntä kohteliaasti maailmanmiesten tapaan. Naiset puolestaan pitävät viiden minuutin ajan hämmentynyttä Rouvresin herttuaa avoimesti häpeämättömien ja uteliaiden katseidensa kohteena.

- No niin, rakas vainajani, sanoo Tristan ja istuttaa Ulricin Fannyn viereen varatulle paikalle, ilmaiskaa maljan kohotuksella paluunne elävien kirjoihin. Madame, Tristan lisää osoittaen naamionsa alla liikkumatonta Fannya, saa teidät järkiinne. Ja te, hän sanoo aivan hiljaa nuoren naisen korvaan, älkää unohtako mitä olen teille suositellut.
Ulric ottaa suuren, piripintaan täytetyn lasin ja huudahtaa:

- Minä juon....

- Älkää unohtako, että poliittiset maljat ovat kiellettyjä, Tristan huudahtaa.

- Juon maljan Kuolemalle, Ulric sanoo ja nostaa lasin huulilleen tervehdittyään naamioitunutta naista vieressään.

- Ja minä, Fanny vastaa juodessaan vuorostaan ... minä juon maljan nuoruudelle ja rakkaudelle. Ja kuin pilveä halkaisevan salaman tavoin hänen huulilleen syttyy samettisen naamion alla liekin kaltainen hymy.

Sovittuna päivänä kreivi Ulric de Rouvres'n huoneisto oli valmiina. Ulric oli kutsunut tapaamiseen sinne samaksi illaksi kolme Pariisin kuuluisinta lääkäriä. Sitten hän juoksi etsimään Rosettea.

Tämä oli kuollut tunti sitten. Ulric palasi uuteen huoneistoonsa, jossa hän kohtasi vanhan ystävänsä Tristanin, jota hän oli lähettänyt hakemaan ja joka odotti häntä kolmen lääkärin kanssa.

- Voitte lähteä hyvät herrat, sanoi Ulric heille. Henkilö, jonka vuoksi käännyin puoleenne, ei enää elä.

Tristan, joka oli jäänyt kahdestaan kreivi Ulricin kanssa, ei yrittänyt lievittää hänen tuskaansa vaan jakoi sen veljellisesti. Juuri hän ohjasi loistokkaita hautajaisia, jotka Rosettelle järjestettiin koko sairaalan suureksi hämmästykseksi. Hän lunasti esineet, jotka tyttö oli tuonut mukanaan ja jotka tämän kuoleman jälkeen siirtyivät hallinnon omaisuudeksi. Näiden esineiden joukossa oli kevyt sininen mekko, ainoa mitä vainaja-rukalta jäi. Hänen toimestaan myös Ulricin vanhat huonekalut ajalta, jolloin tämä asui Rosetten kanssa, kuljetettiin yhteen hänen uuden asuntonsa huoneeseen.

Muutamaa päivää myöhemmin Ulric lähti hyvin päättäväisenä Englantiin.

Tällainen tausta tällä henkilöllä oli, kun hän astui Foyn kahvilan salonkiin.

Ulricin saapuminen aiheutti suurta liikehdintää sinne kokoontuneiden ihmisten keskuudessa. Miehet nousivat seisomaan ja tervehtivät häntä seurapiirimiesten kohteliaaseen tapaan. Naiset taas kohdistivat katseidensa ristitulen viiden minuutin ajan Rouvres'n kreiviin, uteliaina jopa tungettelevuuteen asti.

-No niin, rakas vainajani, sanoi Tristan istuttaen Ulricin tälle varatulle paikalleen Fannyn viereen, ilmoittakaa maljalla paluunne elävien maahan. Rouva, lisäsi Tristan osoittaen Fannyä, joka pysyi liikkumatta naamionsa takana, rouva kohottaa teille maljan. Ja te, hän kuiskasi nuoren naisen korvaan, älkää unohtako, mitä neuvoin teille.

Ulric otti piripintaan täytetyn suuren lasin ja huudahti:

Minä juon...

Älkää unohtako, että poliittiset maljat ovat kiellettyjä, Tristan huusi hänelle.

Juon Kuolemalle, sanoi Ulric vieden lasin huulilleen tervehdittyään naamioitunutta vierustoveriaan.

Ja minä, vastasi Fanny juoden vuorostaan... Juon nuoruudelle, rakkaudelle. Ja kuin salama, joka halkaisee pilven, loistava hymy välähti hänen samettinaamionsa alla.

Sovittuna päivänä kreivi Ulric de Rouvres'n asunto oli valmisteltu. Ulric oli tapaava siellä samana iltana kolme Pariisin kuuluisinta lääkäriä. Sitten hän oli juossut etsimän Rosettea.

Hän oli kuollut tuntia aikaisemmin. Ulric palasi uuteen asuntoonsa, josta hän löysi vanhan ystävänsä Tristanin, jonka hän oli kutsututtanut ja joka odotti häntä kyseisten kolmen lääkärin kera.

- Voitte poistua, hyvät herrat, sanoi Ulric paikalla olleille. Henkilöä, jonka puolesta halusin neuvotella kanssanne, ei enää ole.

Tristan, kreivi Ulricin kanssa yksin jäätyään, ei yrittänyt rauhoitella hänen kärsimystään, vaan suhtautuu siihen veljellisesti. Se oli hän, joka järjesti mahtavat hautajaiset Rosettelle koko sairaalan suureksi hämmästykseksi. Hän osti takaisin esineitä, joita nuori tyttö oli tuonut mukanaan ja joista hänen kuolemansa jälkeen oli tullut viranomaisten omaisuutta. Noiden esineiden seasta löytyi pieni sininen leninki, ainut, joka oli jäänyt vainaja-paralta. Hänen toimestaan myös Ulricin vanhat huonekalut ajalta, kun hän asui Rosetten kanssa, siirrettiin hänen uuden asuntonsa yhteen huoneeseen.

Ei kulunut kuin muutama päivä, kun Ulric päättäneenä kuolla, lähti kohti Englantia.

Sellaiset olivat edeltäneet tapahtumat kyseisellä henkilöllä hetkenä, kun hän astui sisään Foyn kahvilan saleihin.

Ulricin saapuminen sai aikaan suurta liikehdintää kokoontuneiden joukossa. Miehet nousivat ja osoittivat kohteliaan tervehdyksen maailman kansalaisten tapaan. Kun taas naiset, he pidättelevät häntä häpemättömästi viiden minuutin ajan kreivi Rouvres'n melkein hämmentyessä heidän silmäpariensa alla, uteliaina epähienotunteisuuteen asti.

- No niin, rakas edesmenneeni, sanoi Tristan saattaen Ulricin istumapaikkaan, joka oli ollut hänelle varattuna Fannyn vierestä, nostakaapa malja merkiksi itsestänne elävien maailmaan takaisin tulemisesta. Madame, lisää Tristan, kääntyen Fannyn puoleen, joka on liikkumattomana naamionsa takana, madame on oikeutettu. Ja te, sanoo hän aivan hiljaa nuoren naisen korvaan, älkää unohtako sitä, mitä teille olen suositellut.

Ulric ottaa suuren, piripintaan täynnä olevan lasin ja huudahtaa:

- Minä juon...

- Älkää unohtako, että poliittiset maljannostot ovat kiellettyjä, huutaa Tristan hänelle.

- Juon Kuolemalle, sanoo Ulric vieden lasia huulilleen sen jälkeen, kun oli tervehtinyt naamioitunutta vieruskumppaniaan.

- Ja minä, vastaa Fanny juoden vuorostaan... minä juon nuoruudelle, rakkaudelle. Ja kuin salama, joka rikkoo pilven, hymyn liekki syttyy hänen samettinaamionsa takana.

Kreivi Ulric de Rouvresin huoneisto oli määräpäivänä valmis. Ulric tapasi siellä vielä samana iltana kolme Pariisin kuuluisinta lääkäriä.
Sitten hän kiirehti hakemaan Rosettea.

Hän oli kuollut tuntia aikaisemmin. Ulric palasi uuteen asuntoonsa, jossa hän tapasi vanhan ystävänsä Tristanin. Ulric oli pyytänyt soittamaan hänelle ja tämä odotti häntä komen lääkärin kanssa.

- Herrat, voitte poistua, Ulric sanoi heille. Henkilö, jolle halusin apuanne, ei ole enää olemassa.

Jäätyään yksin kreivi Ulricin kanssa, Tristan ei yrittänyt lievittää hänen tuskaansa, vaan otti osaa siihen kuin veli. Hän oli se, joka hoiti Rosetten komeat hautajaiset, koko sairaalan suureksi yllätykseksi.
Hän lunasti nuoren tytön mukanaan tuomansa tavarat, jotka hänen kuolemansa jälkeen olivat tulleet sairaalan omistukseen. Näiden tavaroiden joukossa oli se sininen pikku mekko, joka oli kuolleen tyttöparan ainoa mekko. Tristan huolehti myös siitä, että Ulricin vanhat huonekalut ajalta, jolloin hän asui Rosetten kanssa, siirrettiin yhteen hänen uuden asuntonsa huoneista.

Tämä tapahtui muutamaa päivää sen jäkeen kun Ulric, päätettyään kuolla, lähti Englantiin.

Nämä olivat tämän henkilön taustatapahtumat hetkellä, kun hän astui Foyn kahvilan hienoihin piireihin.

Ulricin tulo sai aikaan suuren kohun seurueessa. Miehet nousivat seisomaan ja tervehtivät häntä hienoston kohteliaisuudella.
Kun taas naiset huomioivat de Rouvresin kreiviä häikäilemättömästi viiden minuutin ajan. Hän oli melkein hämillään heidän uteliaasta, epähienosta tuijotuksestaan.

- Siis, rakas vainajani, Tristan sanoi osoittaen Ulricille Fannyn vierestä varatun paikan, nostakaa malja osoittamaan paluunne elävien kirjoihin. Rouva, Tristan sanoi tarkoittaen Fannyä, joka oli ilmeetön naamionsa alla, saa teidät hyväksymään sen. Ja te, hän kuiskasi nuoren naisen korvaan, muistakaa mitä teille ehdotin.

Ulric tarttui lasiin, joka oli reunoja myöten täynnä ja huudahti:

- Juon maljan....

- Muista, että poliittiset maljat on kielletty, Tristan huusi hänelle.

- Juon maljan kuolemalle, Ulric sanoi nostaen lasin huulilleen, tervehdittyään naamioitunutta naapuriaan.

- Minä, vastasi Fanny nostaen maljan hänkin... juon maljan nuoruudelle ja rakkaudelle. Kuin salama repäisee pilven, hohtava hymy syttyi hänen sameettinaamionsa alla.

On nimitetty päivänä, asunto kreivi Ulric Rouvres oli valmis. Ulric siellä sovin samana iltana kolme kuuluisimmista lääkärit Pariisin. Sitten hän juoksi Rosette.

Hän oli kuollut tunti sitten. Ulric meni uuteen kotiinsa, jossa hän löysi vanhan ystävänsä Tristan, hän soitti ja odotti kolme lääkäriä.

-Voit nostaa, herrat ", sanoi Ulric siihen.Henkilö, jolle halusin nähdä sinua enää.

Tristan, jättää yksin kreivi Ulric, älä yritä rauhoittaa hänen tuskaansa, mutta veljellisen yhdistyksiä. Juuri hän ohjasi upea hautajaiset joka oli Rosette, hämmästykseksi koko sairaalassa. Hän osti esineitä, jotka tyttö oli tuonut hänen kanssaan, ja hänen kuolemansa jälkeen, tuli omaisuutta hallinnon. Näistä esineet oli pieni sininen mekko, joka ainoana jäi köyhille kuollut. Jota hän vanhat huonekalut Ulric, kun hän asui Ruusuke, kuljetettiin huoneessa hänen uusi asunto.

Se oli muutaman päivän kuluttua Ulric päätti kuolla, lähdössä Englantiin.

Nämä olivat historiaa tämän merkin, kun hän tuli saleissa kahvia Foy.

Saapuminen Ulric aiheutti suurta levottomuutta kokoonpanoon. Miehet nousivat ja kutsuivat pelastuksen kohtelias ihmistä maailmassa. Kuten naisille, he rohkeasti oli viisi minuuttia Count Rouvres melkein hämmentynyt akun alla heidän silmänsä, utelias hairahdus.

Tule, rakas kuollut mies, sanoi Tristan istua Ulric sijaan, joka oli varattu Fanny, raportoi paahtoleipää selkää elollista maailmaa. Rouva ", sanoi Tristan osoittaen Fanny liikkumatta alla hänen naamionsa, Madame jooko syy. Ja sinä, hän kuiskasi korvaan nuori nainen, älä unohda, mitä olen suositellut.

Ulric otti suuret lasi pullollaan ja huudahti:

-Juon ....

-Muista, että poliittiset paahtoleipää ovat kiellettyjä huusi Tristan.

-Juon Death, sanoi Ulric yllään lasin huulilleen, kun se tervehti hänen naapurinsa piilossa.

Ja minä vastasin Fanny juominen puolestaan ​​... Juon nuoriso, rakkaus. Ja kuin salama repimässä pilvi, hymy liekki palaa hänen sametti naamio.